Skip directly to content

TIETOA MENINGOKOKISTA

Meningokokki, Neisseria meningitidis, on bakteeri, joka voi pahimmillaan aiheuttaa aivokalvontulehdusta eli meningiittiä tai yleistyneen bakteeri-infektion eli sepsiksen. Meningokokki asustaa ihmisen nielussa ja arviolta noin 10 % väestöstä kantaa sitä ilman oireita. Meningokokin aiheuttamat vakavat taudit ovat hyvin harvinaisia, esimerkiksi vuonna 2015 Suomessa todettiin vain 22 tautitapausta.

Meningokokki voi aiheuttaa infektion minkä ikäiselle henkilölle tahansa, mutta eniten tautitapauksia on pienillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Kuten useat muutkin bakteerit, myös meningokokki tarttuu pisaratartuntana henkilöstä toiseen (mm. niistäminen, aivastaminen). Läheinen kontakti, esimerkiksi asuminen samoissa tiloissa, yhteisten ruokailuvälineiden käyttö tai suuteleminen, on edellytys tartunnan saamiselle. Elimistön ulkopuolella meningokokkibakteeri kuolee nopeasti. 

Meningokokkibakteereja on useita eri ryhmiä, joita kutsutaan seroryhmiksi. Merkittävimmät meningokokkitauteja aiheuttavat seroryhmät ovat A, B, C, W ja Y.

Tautimuodot

Joskus harvoin meningokokkibakteeri pääsee limakalvoilta elimistöön aiheuttaen tulehduksen. Tällöin puhutaan invasiivisista meningokokkitaudeista. Meningokokin aiheuttamat vakavat infektiot ovat ennalta arvaamattomia, nopeasti eteneviä ja mahdollisesti henkeä uhkaavia. Aivokalvotulehdus on yleisempi kuin vakava yleisinfektio. Yleisinfektio ja aivokalvotulehdus voivat olla samalla potilaalla yhtäaikaisesti. Kuolleisuus aivokalvotulehdukseen on noin 10 prosenttia ja yleisinfektioon jopa 50 prosenttia.

Aivokalvotulehdus eli meningiitti

 

Tautimuodot

Aivokalvotulehduksessa meningokokkibakteeri aiheuttaa tulehduksen aivoja ja selkäydintä suojaaville kalvoille. 

Oireet ja hoito

Tauti alkaa usein epämääräisin oirein. Potilaalla voi esiintyä oksentelua, päänsärkyä sekä valonarkuutta. Näiden oireiden lisäksi esiintyy usein niskan jäykkyyttä, eli leuan taivuttaminen rintaan kiinni ei onnistu. Hälyttäviä oireita ovat uneliaisuus, pistemäiset verenpurkaumat eli petekkiat iholla sekä kouristuskohtaukset. Aivokalvotulehduksen diagnoosi tehdään tutkimalla selkäydinneste. Meningokokkibakteerin aiheuttaman aivokalvotulehduksen hoitoon kuuluu aina antibioottihoito sekä tarvittaessa kohonneen aivopaineen alentaminen. Antibioottihoito tulee aloittaa välittömästi, kun epäily taudista on herännyt.

Yleistynyt bakteeri-infektio eli sepsis (verenmyrkytys)

Meningokokkisepsiksessä verenkiertoon päässeet  meningokokkibakteerit leviävät laajalle elimistöön aiheuttaen tulehduksia useissa elimissä ja kehon osissa.

Oireet ja hoito

Meningokokin aiheuttaman sepsiksen eli verenmyrkytyksen varhaisia oireita voivat olla lihas- ja nivelsärky raajoissa, jalkojen ja käsien kylmyys ja vilunväristykset. Iho voi olla laikukas ja potilaalla voi olla kuumetta sekä oksentelua. Tyypillisiä sepsikseen liittyviä oireita ovat normaalia korkeampi pulssi (yli 90/min), korkea kuume tai selvä alilämpö (alle 36 astetta), yleinen huonovointisuus sekä tihentynyt hengitys. Sepsikseen sairastuneet potilaat hoidetaan teho-osastolla tai tehostetun valvonnan osastolla. Suonensisäinen antibioottihoito aloitetaan viipymättä. 

Lasitesti hemorragisen ihottuman tunnistamiseksi

Meningokokkispesiksen tyypillinen oire on pistemäisten verenpurkaumien eli petekkioiden muodostama ihottuma, jota kutsutaan hemorragiseksi ihottumaksi. Verenkiertoon päässyt meningokokkibakteeri lisääntyy ja vapauttaa myrkkyjä, myrkyt rikkovat verisuonten seinämiä ja veri purkautuu ihoon. Yksinkertaisella lasitestillä voidaan tutkia, onko kyseessä hemorraginen ihottuma. Lasitesti tehdään painamalla lasia vasten ihottuma-aluetta. Jos ihottuman väri ei vaalene tai katoa, on todennäköistä, että kyseessä on hemorraginen ihottuma.
 
Huomaa: Ihottuman ollessa “tuore”, juuri ilmestynyt, se saattaa vaaleta paineesta, joten lasitesti kannattaa tehdä useamman kerran.

Meningiitti vai meningokokkisepsis?

Meningokokin aiheuttamalla meningiitillä ja sepsiksellä on paljon samankaltaisia oireita. Meningokokki-sepsikseen liittyy lähes aina (75 % potilaista) petekkioita eli hemorragista ihottumaa. Sepsispotilaalla ei yleensä ole meningiittiin liittyvää niskajäykkyyttä eikä niska- tai päänsärkyä.

Muita meningokokin aiheuttamia harvinaisempia tauteja: 

  • Keuhkokuume
  • Hengitystieinfektiot
  • Välikorvatulehdus
  • Sidekalvo-, virtsatie- nivel- tai sydänpussitulehdus
Aivokalvotulehdus
Varhaiset oireet
Oksentelu
Päänsärky
Niskan jäykkyys
Valonarkuus
Sekavuus, hourailu
Hälyttävät oireet
Uneliaisuus, vaikea herättää
Ihottuma
(Kouristus)kohtaukset
SEPSIS
Varhaiset oireet
Kuume ja oksentelu
Raajojen särky, lihas- ja nivelsärky
Kylmät jalat ja kädet, vilunväristykset
Kalvakka tai laikukas iho
Nopea hengitys tai hengitysvajaus
Hälyttävät oireet
Uneliaisuus, pysähtynyt ilme, vaikea herättää
Ihottuma
Sekavuus, hourailu

Miten meningokokki tarttuu?

Kuten useat muutkin bakteerit myös meningokokki tarttuu pisaratartuntana henkilöstä toiseen. Läheinen kontakti, esimerkiksi asuminen samoissa tiloissa, yhteisten ruokailuvälineiden käyttö  tai suuteleminen, on edellytys tartunnan saamiselle.  Myös juomapullon tai savukkeen jakaminen voivat aiheuttaa tartunnan. Elimistön ulkopuolella meningokokkibakteeri kuolee nopeasti. 

Murrosikäisistä noin 25 % on oireettomia kantajia, joten meningokokkiin törmääminen on mahdollista myös tutussa kaveriporukassa.

Lähikontaktien hoito

Yksittäisen meningokokkitautitapauksen yhteydessä, tai jos vahvasti epäillään meningokokkitautia, voidaan sairastuneen lähipiiri hoitaa niin sanotulla estolääkityksellä. Mikäli taudin aiheuttanut meningokokkikanta on ehkäistävissä rokotteella, yksittäisten meningokokkitapausten yhteydessä rokotus annetaan samoille henkilöille kuin estolääkitys.

Taudin seuraukset

Invasiivinen meningokokkitauti on aina vakava. Noin 10–20 prosentille sairastuneista jää pysyviä haittoja kuten lihasheikkoutta ja lihaskatoa, ääreishermoston toimintahäiriöitä ja kuulohäiriöitä. Jälkihoito voi vaatia pitkiä, puolen vuoden, jopa vuoden mittaisia kuntoutusjaksoja.